Väri on auringosta tai muusta valolähteestä tulevaa aaltomuotoista sähkömagneettista säteilyä eli valoa. Ihminen on rakentanut satoja vuosia erilaisia laitteita, jotka joko heijastavat valoa tai luovat sitä itsenäisesti. Jokaista valon värisävyä vastaa oma aallonpituus. Pisin aallonpituus on punaisella ja lyhin violetilla. Ihmiselle näkyvien värien ääripäiden lisäksi puhutaan infrapunasta, jonka aallon pituus on pitempi kuin näkyvä valo ja se voidaan tuntea lämpönä. Ihminen aistii värin, kun valo heijastuu jostakin värillisestä kohteesta silmän verkkokalvolle. Ihmisen silmän verkkokalvossa on neljänlaisia valoenergialle herkkiä solutyyppejä, joista yhdet ovat hämäränäköön erikoistuneita sauvasoluja. Muut kolme ovat lähinnä tarkan näön keskuksen eli fovean alueelle sijoittuvia tappisoluja. Ihminen on kautta historiansa tutkinut kaikkea. Värejä tutkitaan muun muassa fysiikan, kemian, fysiologian, neuropsykologian sekä tietojenkäsittelyn menetelmin. Jo antiikin aikoina pohdittiin väriä. Aristoteleen väriä koskevilla ajatuksilla oli pitkään arvovaltainen asema. Toisin kuin Platon, Aristoteles piti väriä olion ominaisuutena, ei riippumattomana universaalina. Hän oli luultavimmin ensimmäinen, joka käsitteli värien sekoittamista. Hän seurasi päivänvalon kulkua keltaisen ja sinisen lasin läpi valkoiselle marmorille ja päätteli, että vihreää syntyy, kun keltainen ja sininen valo sekoittuvat. Hän myös huomasi, että värit näyttäytyvät eri tavalla päivänvalossa ja pimeässä. Kieliin on kehittynyt värejä kuvaavia sanoja sen mukaan, mikä on ollut kieltä puhuville ihmisille tärkeää. Afrikan xhosilla esimerkiksi on 26 väritermiä lehmien väreille, mutta heillä ei ole lainkaan sanaa siniselle ja vihreälle, koska nämä värit eivät ole liittyneet heidän elämäänsä ennen teollista- ja nykyistä aikakautta. ##Heraldiset värit Heraldiset värit eli värit joita on käytetty vaakunoissa, lipuissa ja vastaavissa, ovat tarkkaan määrättyjä. Ne olivat symbolivärejä, tarkoitettu tiedottamaan kantajansa henkilöllisyys ja myös suku.

Kulttuurierot

Eräässä monikulttuurisessa tutkimuksessa selvisi, että amerikkalaiset ja japanilaiset jakavat värit kylmiin ja lämpimiin väreihin suhteellisen samalla tavalla. Eroja kuitenkin esiintyi värien luomissa mielikuvissa: amerikkalaisille puna-kelta-vihreät värit olivat positiivisia ja puna-purppuravärit negatiivisia. Japanilaisilla mielikuvat olivat päinvastaiset. Tokiossa suoritettiin tutkimus, johon osallistui 5000 opiskelijaa 20 maasta ja aiheena oli opiskelijoiden suhtautuminen väreihin. 96% vastaajista assosioi kirkkaanpunaisen vaaraan. 88% assosioi kirkkaanpunaisen sotaan (Japanilaisista suurin osa yhdisti sotaan mustan). 77% assosioi valkoisen rauhaan (itäisessä Japanissa vaaleankeltainen, läntisessä Japanissa vaaleansininen). 43% testatuista assosioi mustan hienostuneisuuteen (Japanissa burgundinpunainen). Tutkimuksessa vastaajia pyydettiin kirjoittamaan kolme lempiväriään. Maailmanlaajuisesti kuninkaansininen oli ensimmäisenä, seuraavaksi tuli kirkkaanpunainen ja musta. Aikuiset pitävät sinisestä lähes kaikkialla maailmassa. Siihen liittyy väreistä vähiten erilaisia kulttuurillisia arvoja. Muinaisessa Egyptissä 'punainen ihminen' viittasi kuolleeseen, germaanisessa kulttuurissa se puolestaan viittasi terveeseen ja elinvoimaiseen ihmiseen.

Värit ja Kiina

Kiinassa taiteen historia alkoi jo yli 4000 vuotta sitten. Kalligrafia, maalaustaiden ja runous ilmestyivät kiinalaisten elämään. Väriä tärkeämpää oli ja on hahmojen tai maiseman tasapaino. Kiinalainen maalaustaide oli eurooppalaisin silmin melko väritöntä; enemmän painottuivatkin muoto ja viivan liike. Kiinalainen 800-luvun taidehistorioitsija Zhang Yanyuan mm. sanoi, että taiteilijan on mahdollista musteella tuoda esiin kaikki värit: puiden ja ruohon vihreän ja punaisen, pilvien ja lumen valkoisen, vuorien sinisen ja vihreän. Kiinassa värien käytöllä poliittisissa seremonioissa ja toiminnoissa on pitkä historia. Värisymboliikka on hyvin vahvaa. Jotkin ruoat ovat tärkeitä juhlaruokia nimenomaan värinsä vuoksi. Esimerkiksi appelsiinit vertautuvat värinsä vuoksi kultaan - ja ovat siksi arvostettuja. Myös musta ja punainen ovat olleet vastakkain. Mustasta tuli jinin, femiinin, veden, kuun, pohjoisen, talven, hiljaisuuden jne. symboli. Punaisesta tuli maskuliininen yangin, tulen, auringon, etelän, kesän, aktiivisuuden ja onnellisuuden väri.

Filosofian pohjalta syntyivät 'viiden elementin teoriat' noin 300-luvulla eaa. Tuolloin musta liitettiin pohjoiseen, punainen etelään, valkoinen länteen, sininen itään ja keltainen keskustaan.

-itä - sinivihreä; kevät, lohikäärme ja puut -etelä - punainen; kesä, tuli ja linnut -länsi - valkoinen (siniseen vivahtava); syksy, metalli ja tiikeri -pohjoinen - musta; talvi, vesi ja kilpikonnat -keskus - keltainen

400-luvulla kiinalaiset naiset kiillottivat ja värjäsivät hampaansa mustalla värillä

Perinteisen kiinalaisen teatterin kasvomaskien värit: -Punainen ja punertava purppura kertovat rohkeudesta ja lojaaliudesta. -Musta kertoo rohkeudesta. -Vihreä kertoo itsepäisyydestä tai täydellisestä itsehillinnän puutteesta. -Valkoinen on voimakkaan roiston merkki ja edustaa kaikkea mahdollista pahaa. -Sininen yhdistetään kuolemattomuuteen.

Kiinalaisten värien maailmassa on paljon merkityksiä, joita emme tähän tuo esille, mutta jos asia kiinnostaa, Kiinan kulttuuriin liittyviä sivustoja löytyy netistä varmasti satoja, jollei tuhansia.

Värien Maailma